{"id":93,"date":"2014-10-27T13:20:54","date_gmt":"2014-10-27T11:20:54","guid":{"rendered":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/?p=93"},"modified":"2014-10-27T13:21:27","modified_gmt":"2014-10-27T11:21:27","slug":"historia-ja-demokratia","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/historia-ja-demokratia\/","title":{"rendered":"HISTORIA JA DEMOKRATIA"},"content":{"rendered":"

Demokratian kehityst\u00e4 on ohjannut l\u00e4ntisiss\u00e4 teollisuusmaissa kaksi periaatetta: mielivaltaisen vallank\u00e4yt\u00f6n est\u00e4minen ja yht\u00e4l\u00e4isten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen kaikille kansalaisille. Jorma Kalela arvioi Suomen poliittista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ja osoittaa, ett\u00e4 n\u00e4iden vaatimusten t\u00e4ytt\u00e4minen ei riit\u00e4 21.\u00a0 <\/span>vuosisadalla julkisen vallan demokraattisuuden varmistamiseen. Historiantutkijoiden uusi tapa ajatella menneen merkityksi\u00e4 puolestaan avaa hedelm\u00e4llisen n\u00e4k\u00f6kulman kansanvallan k\u00e4sitteen p\u00e4ivitt\u00e4miseen. Kalelan l\u00e4ht\u00f6kohtana on Ville Laamasen\u00a0 <\/span>Olavi Paavolaista k\u00e4sittelev\u00e4 poliittisen historian v\u00e4it\u00f6skirja Suuri levottomuus<\/i>, joka tarkastettiinTurun yliopistossa 1.2.2014.<\/b><\/span><\/p>\n

Laamasen karonkassa pidetyt puheet havainnollistavat historian luonnetta. Kukin puhuja otti esiin ne asiat, jotka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n oli syyt\u00e4 nostaa esiin liittyiv\u00e4t ne sitten v\u00e4ittelij\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen tutkimukseensa, ajankohtaiseen tilanteeseen tai johonkin muuhun seikkaan. Mit\u00e4\u00e4n\u00a0 <\/span>yht\u00e4, viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n \u201d oikeata\u201d n\u00e4k\u00f6kulmaa ei ole, vaan kukin puhuja valitsi teemansa itse.<\/p>\n

Uutta on tapa ajatella historiaa totuttua avarammin, kahdesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. Yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 on lukemattomia historioita ja toisaalla historia tiedon lajina. Menneen arvioiminen eli historioiden rakentaminen on ihmiselle yht\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuin vaikkapa sy\u00f6minen tai hengitt\u00e4minen, kuten yhdysvaltalainen historiantutkija David Thelen korostaa. T\u00e4m\u00e4 ihmisen perustava ominaisuus on siis eri asia kuin tieteenala tai koulujen oppiaine.<\/p>\n

Valtasosa ihmisten rakentamista historioista on satunnaisia viittauksia menneeseen, mutta niiden lis\u00e4ksi he tuottavat huolellisemmin mietittyj\u00e4 esityksi\u00e4. Sellaisia ovat vaikkapa viime vuosina yleistyneet painetut valokuvakirjat tai videotperheen viimeisest\u00e4 lomamatkasta. Yleis\u00f6tkin ovat monenkokoisia koostuvat ne sitten naapureista tai poliitikon muistelmista kiinnostuneista kansalaisista<\/p>\n

Kaikilla historioilla on silti yksi yhteinen piirre: niit\u00e4 rakennetaan\u00a0 <\/span>sen vuoksi, ett\u00e4 kohteeksi valittuja menneit\u00e4 asioita tai tapahtumia pidet\u00e4\u00e4n jostain n\u00e4k\u00f6kulmasta nykyhetken kannalta merkitt\u00e4vin\u00e4. Esimerkist\u00e4 k\u00e4y Ville Laamasen v\u00e4it\u00f6skirja, jossa h\u00e4n k\u00e4sittelee teoksen alaotsikossa mainittuja \u201dOlavi Paavolaisen kulttuurista katsetta ja matkoja 1936-1939\u201d.<\/p>\n

L\u00e4nsimaisen vallank\u00e4yt\u00f6n nykyinen luonne<\/h3>\n

Paavolaista\u00a0 <\/span>kiinnostivat 1930-luvun j\u00e4lkipuoliskolla Mussolinin, Stalinin ja Hitlerin visioimat \u201duudet maailmat\u201d ja \u201duudet ihmiset\u201d. H\u00e4n pyrki tavoittamaan Italian, Neuvostoliiton ja Saksan tuonaikaista poliittista kulttuuria hallinneet piirteet. Kun vastasin Ville Laamaselle h\u00e4nen karonkassaan, perustelin n\u00e4kemyst\u00e4, jonka mukaan l\u00e4nsimaiden nykyisi\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6n j\u00e4rjestelmi\u00e4 kannattaisi l\u00e4hesty\u00e4 Olavi Paavolaisen tavoin.<\/p>\n

Ehdotukseni l\u00e4ht\u00f6kohtana on englantilaisen historiantutkijan ja BBC:lle radio-ohjelmia tuottaneen Eliane Glaserin Guardianisssa 17.5.2013 julkaisema kirjoitus. Siin\u00e4 h\u00e4n vertasi l\u00e4nsimaita ja Pohjois-Koreaa kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huomion tapaan, jolla kansalaisten mielipiteit\u00e4 ohjataan. Kuinka suuri on lopulta n\u00e4iden kahden erilaisen poliittisen kulttuurin v\u00e4linen ero?<\/p>\n

Pohjois-Koreaa hallitsevan yhten\u00e4isyyden n\u00e4kyv\u00e4 ilmentym\u00e4 on peittelem\u00e4t\u00f6n poliittinen propaganda, jolla pyrit\u00e4\u00e4n est\u00e4m\u00e4\u00e4n vallank\u00e4yt\u00f6n j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 kyseenalaistavan opposition syntyminen sek\u00e4 oikeutetaan ja peitet\u00e4\u00e4n avoin sorto ja mielipiteiden manipulointi. Glaser kysyi, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4nk\u00f6 l\u00e4nsimaissa samankaltaiseen lopputulokseen hienovaraisemmin keinoin.<\/p>\n

Kirjoituksensa otsikolla oli We are just more subtle about our propaganda<\/i> Glaser viittasi nykyiseen l\u00e4nsimaiseen tapaan muokata kansalaisten mielipiteit\u00e4. Siin\u00e4 on h\u00e4vitetty tutkimustulosten, tiedonv\u00e4lityksen, propagandan ja kulutuksen ohjaamisen v\u00e4liset erot. Julkisuus v\u00e4litt\u00e4\u00e4 muun muassa poliittisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 kuvan, jonka mukaan kansalaiset tekev\u00e4t kuluttajina (vaikkapa asiakasomistajina) suuntaa-antavat p\u00e4\u00e4t\u00f6kset.<\/p>\n

Vuonna 2012 julkaisemassaan teoksessa Get Real. How to tell it like it is in a world of illusions<\/i> Glaser analysoi harhakuvitelmien tuottamiselle perustuvasta vallank\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kirjan luettuaan on vaikea olla rinnastamatta nykyisi\u00e4 l\u00e4nsimaita Olavi Paavolaisen kohteena olleisiin kulttuureihin: h\u00e4n luonnehti n\u00e4it\u00e4 maita hallinneita ajatusmaailmoja uskonnoiksi.<\/p>\n

Suomalaisen politiikan muutos<\/h3>\n

Suomenkin poliittisen kulttuurin erittely oikeuttaa vallank\u00e4yt\u00f6n j\u00e4rjestelm\u00e4n perustelujen rinnastamisen uskontoon. Demokratiaan suhtaudutaan samalla tavoin kuin\u00a0 <\/span>uskontoon: kirkkoon kuulutaan ja sen seremonioihin osallistutaan, mutta papin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4 sanomaa ei sen kummemmin pohdita. Julkisen vallan k\u00e4ytt\u00e4misen muotoja sen paremmin kuin j\u00e4rjestelm\u00e4n sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ei kyseenalaisteta.<\/p>\n

Kuvaavaa on, ett\u00e4 kansanvalta demokratian synonyymin\u00e4 on l\u00e4hes kadonnut suomalaisen politiikan sanavarastosta. Pohjoismainen kansanvalta ja sen juuret olivat muutama vuosikymmen sitten kansallinen ylpeydenaihe. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on hankala puhua uskottavasti kansalaisten suhteesta valtioon tavalla, joka korostaisi kansan vallank\u00e4yt\u00f6lle antamaa hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Muuallakin l\u00e4nness\u00e4 on unohdettu ne kaksi periaatetta, joiden toteuttamiseksi demokratia aikanaan syntyi. Ensimm\u00e4inen oli mielivaltaisen vallank\u00e4yt\u00f6n est\u00e4minen ja toinen yht\u00e4l\u00e4isten vaikutusmahdollisuuksien varmistaminen kaikille kansalaisille. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on syyt\u00e4 tarkastella teollisuusmaissa yleisesti hyv\u00e4ksytty\u00e4 yhteiskuntapolitiikkaa ja siihen vaikuttamista \u201dalhaalta p\u00e4in\u201d, kansalaisten n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Kansalaisilla on politiikassa itse asiassa samankaltainen asema kuin arvostelutuomareilla taitoluistelu- tai uimahyppykilpailuissa. He arvioivat vaaleissa sit\u00e4 tyyli\u00e4, jolla kilpailijat toteuttavat suorituksille ennalta annetut vaatimukset. He ottavat toisin sanoen annettuina sek\u00e4 ne sis\u00e4ll\u00f6t, joiden puitteissa puolueet yritt\u00e4v\u00e4t profiloitua ett\u00e4 pisteytysj\u00e4rjestelm\u00e4n eli \u00e4\u00e4nest\u00e4misen. Mahdollisuudet vaikuttaa kilpailijoiden valintaan ovat my\u00f6s varsin v\u00e4h\u00e4iset.<\/p>\n

L\u00e4ntisten teollisuusmaiden politiikan perusasetelma tulee selke\u00e4sti n\u00e4kyviin Suomen kaltaisessa pieness\u00e4, viennist\u00e4 riippuvaisessa maassa. Hallitusten keskeisin teht\u00e4v\u00e4 on sovittaa maan talous globaaliin ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 tavalla, joka varmistaa kotimaan tuotannollisen toiminnan vakaan kasvun. Politiikkaa toteutetaan t\u00e4ss\u00e4 viitekehyksess\u00e4 ja sen ovat kaikki puolueet hyv\u00e4ksyneet kansalaisten hyvinvoinnin perusedellytykseksi.<\/p>\n

Puolueiden konsensus on, ett\u00e4 globalisaation oloissa ei ole vaihtoehtoa: talouden kansainv\u00e4lisen kilpailukyvyn varmistaminen on asetettava julkisen vallan k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ohjaavaksi tavoitteeksi. Ilmi\u00f6n k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolesta eli politiikan alistamisesta taloudelle ovat\u00a0 <\/span>suomalaiset poliitikot yht\u00e4 hiljaa kuin kollegansa muissa l\u00e4nsimaissa. Tutkijoille sen sijaan on kyse keskeisest\u00e4 politiikkaa nykyisin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4st\u00e4 piirteest\u00e4.<\/p>\n

Kun puolueet kilpailevat paremmuudesta maan kansainv\u00e4lisen kilpailukyvyn varmistamisessa, niiden suhde \u00e4\u00e4nest\u00e4jiins\u00e4 on muuttunut: kansalaisten asioiden ajaminen on j\u00e4\u00e4nyt taka-alalle. Puolueet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ole niink\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nest\u00e4jien edustajia suhteessa valtioon, vaan niiden p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4ksi on noussut hyv\u00e4ksynn\u00e4n hankkiminen n\u00e4ilt\u00e4 valtiovallan toimenpiteille.<\/p>\n

Puolueet ovat tavallaan kutistaneet politiikan hallinnoksi, kun ne ottavat julkisen vallan k\u00e4yt\u00f6n l\u00e4ht\u00f6kohdat ja tavoitteet annettuina. Puolueet vastaavat demokratian seremonioista samalla tavoin kuin papit risti\u00e4isist\u00e4 tai hautajaisista. Ne rakentavat vaaliasetelmat sek\u00e4 hoitavat eduskunnan, hallituksen ja presidentin v\u00e4liset suhteet. Suurelle osalle \u00e4\u00e4nest\u00e4ji\u00e4 puolueet my\u00f6s rinnastuvat pappeihin: niiden v\u00e4lill\u00e4 ei juurikaan ole asiakysymyksi\u00e4 koskevia eroja.<\/p>\n

Politiikan perusluonne.on peitetty korostamalla globalisaation vaatimaa konsensusta.\u00a0 <\/span>Yhteiskunnan eri ryhmien v\u00e4lisiin etu- ja arvovastakohtiin perustuvaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa v\u00e4hint\u00e4inkin vierastetaan, ellei per\u00e4ti pidet\u00e4 ep\u00e4suotavana. Mit\u00e4 politiikka itse asiassa on, on 2000-luvun Suomessa vastausta kaipaava kysymys ja sen lis\u00e4ksi l\u00e4heisesti sidoksissa toiseen esitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tettyyn kysymykseen: mit\u00e4 demokratialla tarkoitetaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Suomalaisen demokratian tila<\/h3>\n

Nykydemokratian perustava ongelma on, ett\u00e4 niin monet kansalaiset pit\u00e4v\u00e4t heille osoitettuja poliittisen osallistumisen muotoja hy\u00f6dytt\u00f6min\u00e4. Eih\u00e4n maan hallituksellakaan juuri ole mahdollisuuksia vaikuttaa maailmalla Suomen kehityst\u00e4 s\u00e4\u00e4televiin ratkaisuihin. Ja silt\u00e4 osin kuin asioista voidaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kotimaassa, puolueet tarjoavat kansalaisten kannalta samanlaista politiikkaa.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon l\u00e4pin\u00e4kyvyyden v\u00e4h\u00e4ttely osoittaa, ett\u00e4 poliitikot eiv\u00e4t n\u00e4e tarvetta demokratian perinteisen sis\u00e4ll\u00f6n p\u00e4ivitt\u00e4miseen. Suuri osa valmistelusta on siirretty tuottavuuden lis\u00e4\u00e4misen nimiss\u00e4 virkamiehilt\u00e4 yksityisille konsulteille, joiden ty\u00f6nantajana olevia yrityksi\u00e4 ei koske avoimmuuden vaatimus. Ongelmana ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pidetty sit\u00e4, ett\u00e4.kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat kaventuneet t\u00e4m\u00e4n \u201dkonsulttidemokratiaksi\u201d\u00a0 <\/span>kutsutun ilmi\u00f6n my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Globalisoituneelle maailmalle ominainen keskin\u00e4isriippuvuuksien lis\u00e4\u00e4ntyminen sek\u00e4 valtion ja talouden tiivis kietoutuminen yhteen ovat kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muuttaneet politiikan luonteen. Siit\u00e4 on tullut kasvaneiden tiedollisten valmiuksien vuoksi ammattilaisten kokop\u00e4iv\u00e4ty\u00f6t\u00e4, mutta samalla on politiikka my\u00f6s et\u00e4\u00e4ntynyt kansalaisista. T\u00e4m\u00e4 on demokratia-ongelma, jonka puolueet ovat kiert\u00e4neet.<\/p>\n

Suomallaiseenkin nykydemokratiaan p\u00e4tee vertauskuva kahdesta maailmasta. Toista hallitsee valtiuollisen politiikan p\u00e4iv\u00e4j\u00e4rjestys valtiontalouden kehysp\u00e4\u00e4t\u00f6ksineen ja siit\u00e4 vastaavat taloutta koskevaan asiantuntemukseen nojaavat puolueet. Toisessa maailmassa sijaitsevat ne tilanteet, jotka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t kansalaisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 heid\u00e4n omasta mielest\u00e4\u00e4n. N\u00e4iden maailmojen v\u00e4lilnen yhteys on ohuen ohut, mutta sit\u00e4 eiv\u00e4t puolueet my\u00f6nn\u00e4.<\/p>\n

Poliitikot valittivat 1970- ja 1980-luvuilla kansalaisten poliittista passiivisuutta ja jopa politiikanvastaisuutta, kunnes ne v\u00e4hitellen\u00a0 <\/span>my\u00f6nsiv\u00e4t, ettei kansalaisia ollut kuunneltu riitt\u00e4v\u00e4sti. Itsekritiikki tiivistyi ajatukseen, ett\u00e4 aitoa tukea ja hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ei ollut osattu varmistaa. Kansalaisten ja poliitikkojen v\u00e4lisen et\u00e4aisyyden kasvamisesta saattoi silti jo vuonna 1990 esitt\u00e4\u00e4 toisenkinlaisen tulkinnan. \u201dPerinteisen politiikan sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4 ja sen olemassaolevia muotoja pidet\u00e4\u00e4n aikansa el\u00e4nein\u00e4.\u201d<\/p>\n

Kansalaiset ovat sittemmin tehneet omilla toimillaan selv\u00e4ksi, ett\u00e4 heid\u00e4n poliittinen aktiivisuutensa suuntautuu muualle kuin puolueisiin. Puolueiden vastauksena on ollut pyrkimys integroida puoluetoiminta ja muut poliittiset toimintamuodot sek\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tavoite yhdist\u00e4\u00e4 maan silloisen hallituksen vuonna 2007 hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4 Kansalaisvaikuttamisen politiikaohjelmaa<\/i> ja sen seuraajan eduskunnalle kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2014 antamaa Demokratiapoliittista selontekoa.<\/i><\/p>\n

Kumpikin ohjelma ottaa demokratialle perinteisesti esitetyn sis\u00e4ll\u00f6n annettuna eli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 vaille huomiota sen, ett\u00e4 Suomesta on tullut kahden politiikan maa. Yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat \u201dkaikilla el\u00e4m\u00e4nalueilla\u201d tolimivat yhdistykset ja j\u00e4rjest\u00f6t, joita ilman \u201dSuomi pys\u00e4htyisi\u201d. Toisaalla on sitten t\u00e4st\u00e4 \u201dkukoistavasta kansalaisyhteiskunnasta\u201d erillinen, puolueiden politiikan maailma. Vallank\u00e4ytt\u00f6 ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n ole t\u00e4ll\u00e4isessa tilanteessa demokraattista, mutta yhteiskuntarauha ei silti ole uhattuna niin kauan kun kumpikin politiikka antaa toisen toimia sen omilla s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4.<\/p>\n

Selv\u00e4\u00e4 on joka tapauksessa, ett\u00e4 vapaat vaalit ja parlamentille vastuunalainen hallitus eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 riit\u00e4 toimivan demokratian kriteereiksi t\u00e4m\u00e4n vuosisadan l\u00e4ntisiss\u00e4 teollisuusmaissa. Kansalaisilla on oltava todelliset mahdollisuudet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 julkista valtaa hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n varmistamiseen sellaisena miksi he itse sen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t. Heid\u00e4n on koettava ja n\u00e4ht\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 oma toiminta tuottaa my\u00f6nteisi\u00e4 tuloksia, kun mittapuina ovat heid\u00e4n oma tianteensa ja heid\u00e4n omat arvonsa. T\u00e4h\u00e4n pyritt\u00e4ess\u00e4 kannattaa kysy\u00e4, miksi historioita oikeastaan rakennetaan.<\/p>\n

Monet historiat<\/h3>\n

Historioiden rakentamisen l\u00e4ht\u00f6kohtana on intuitio, jonka mukaan menneen tarkastelu on hy\u00f6dyllist\u00e4: jo toteutuneet asiat ja sattuneet tapahtumat ovat jostain n\u00e4k\u00f6kulmasta merkityksellisi\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Tuon n\u00e4k\u00f6kulman p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 historian rakentaja ja h\u00e4nen valintansa taas on liittyy niihin asioihin, jotka ovat h\u00e4nen kannaltaan ajankohtaisia. Yksi etsii ideoita ja toinen hakee asioihin historiallista perspektiivi\u00e4.<\/p>\n

Ihmisi\u00e4 kiinnostavat erilaiset asiat. Monille on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 saada tietoa vanhempiensa ja isovanhempiensa vaiheista ja olosuhteista, hahmottaa oman suvun historiaa. Toisia vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4t entisajan ateriat ja tuloksena on ollut muun muassa ruokareseptikirjoja. Kolmansien mielenkiinnon kohteena taas on veturien kehitys, mik\u00e4 on tuottanut museorautateit\u00e4 eri puolille maailmaa. Ja niin edelleen.<\/p>\n

Menneeseen paneudutaan my\u00f6s eri syist\u00e4. Siihen voi syventy\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oman ajattelun kehitt\u00e4miseksi, mutta useimmat haluavat my\u00f6s osoittaa oman kiinnostuksensa kohteen merkityksen muille. Esitystavatkin vaihtelevat valokuvakirjoista ja lehtikirjoituksista n\u00e4ytelmiin ja tutkimuksiin. \u201dOikealle\u201d tavalle esitt\u00e4\u00e4 mennytt\u00e4 on yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n perusteita kuin kiinnostuksen kohteiden asettamiselle paremmuusj\u00e4rjestykseen.<\/p>\n

Historioiden rakentamisen mieli est\u00e4\u00e4 kuitenkin vapaasti muotoillun sis\u00e4ll\u00f6n. Menneiden asioiden ja tapausten esitt\u00e4misen tarkoite on osoittaa, ett\u00e4 nykyisist\u00e4 poikkeavissa olosuhteissa tapahtunut toiminta ja niihin liittyv\u00e4t asiat ovat nykyhetken kannalta merkitt\u00e4vi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 selvitet\u00e4\u00e4n tarkastelun kohteena olevien ihmisten tapa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oma todellisuutensa, heid\u00e4n ajattelutapansa ja heid\u00e4n k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n ollut tieto.<\/p>\n

Monet historioiden rakentajat\u00a0 <\/span>pett\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n arvioimalla menneit\u00e4 toimijoita omien, vaikkapa moraalisten tai poliittisten mittapuitteittensa mukaisesti. Historian idea on p\u00e4invastainen: suhteellistaa ja kyseenalaistaa rakentajansa omaa maailmaa. Ajatuksena on erottaa toisistaan johonkin tiettyyn tilanteeseen sidotut ilmi\u00f6t ja asiat niist\u00e4, jotka ovat merkitt\u00e4vi\u00e4 olosuhteiden poikkeavuudesta huolimatta. T\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 menneiden ja nykyisten tilanteiden v\u00e4lisen eroavuuden tunnistamista ja tunnustamista.<\/p>\n

Alan ammattilaisten eli historiantutkijoiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on pyrki\u00e4 varmistamaan, ettei menneille toimijoille tehd\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n toimintansa esitetl\u00e4\u00e4n heid\u00e4n \u201domilla ehdoillaan\u201d, kuten ammatikuntamme on asian ilmaissut. T\u00e4m\u00e4n erotuomaritoiminnan ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t kuitenkin ne l\u00e4ht\u00f6kohda, joiden mukaisesti historiat on rakennettu. On historian tuottajan asia p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 asiat ja tapahtumat tulevat tarkastelun kohteiksi ja mist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Kaikki historiat ovat ainutkertaisia, koska niiden rakentajien yhteiskunnallinen asema ja heille t\u00e4rke\u00e4t asiat poikkeavat toisistaan. Esitykset ovat kuitenkin osittain p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 ja siksi niiden yhtym\u00e4kohdat ovat jatkuvan v\u00e4ittelyn kohteita. Debatin keski\u00f6ss\u00e4 on erilaisten n\u00e4k\u00f6kulmien hedelm\u00e4llisyys nykyisyyden kannalta ja siksi kyse on historian politiikasta. Juuri historian politiikka tekee monet historiat<\/i> t\u00e4rke\u00e4ksi demokratian kannalta.<\/p>\n

Historiantutkijoiden uusi ajattelutapa<\/h3>\n

Monet historiat<\/i> muistuttaa ilmaisuna siit\u00e4, ett\u00e4 historiantutkijat omaksuivat 1900-luvun viimeisell\u00e4 kolmanneksella aiempaa avaramman n\u00e4kemyksen historiasta. Yksi t\u00e4m\u00e4n paradigmaattisen muutoksen monista ulottuvuuksista, ehk\u00e4p\u00e4 niist\u00e4 keskeisin, oli muidenkin kuin alan ammattilaisten rakentamien menneen esitysten tunnustaminen historioiksi. Sen seurauksena on ollut t\u00e4rke\u00e4n erottelun nouseminen esiin: yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat mennytt\u00e4 koskevat konkreettiset esitykset ja toisaalla historia tiedon lajina.<\/p>\n

Ennen paradigmaattista muutosta me ammattilaiset ajattelimme historiaa itse asiassa vain tiedon lajina, jonka kohteena todellisuuden yksi perusulottuvuus\u00a0 <\/span>Siksi t\u00e4m\u00e4 historia oli yksik\u00f6ss\u00e4. Sanan monikkomuodolla tarkoitimme tutkimusalueita ja traditioita tai oppiaineita (esimerkiksi poliittista historiaa).\u00a0 <\/span>Muidenkin kuin tieteentekij\u00f6iden laatimien esitysten sis\u00e4llytt\u00e4minen historian alaan avarsi mennytt\u00e4 koskevaa keskustelua. Sen piirin laajentumista kuvaavat hyvin muistamiseen useilla eri tieteenaloilla liittyv\u00e4t moninaiset tutkimussuunnat..<\/p>\n

Monet historiat<\/i> havainnollistavat historiaa jokaiselle kulttuurille ominaisena piirteen\u00e4, mik\u00e4 auttaa t\u00e4sment\u00e4m\u00e4\u00e4n historia-ammattilaisten yhteiskunnallisen aseman eri puolia. Edell\u00e4 jo mainittu toiminta erotuomarina on niist\u00e4 ilmeisin kun taas muiden teht\u00e4vien m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen on huomattavasti hankalampaa. Ei ole ollut helppo luopua sellaisista ajattelutavoista, joiden perustana on ollut ajatus ammattikunnan tuottamista esityksist\u00e4 \u201doikeina\u201d\u00a0 <\/span>historioina ja historian esitt\u00e4misen mittapuina.<\/p>\n

Omalta osaltani opin varsin vaivattomasti jo 1980-luvun alussa ottamaan vakavasti tavallisten ihmisten rakentamat historiat, mihin palaan j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4. T\u00e4st\u00e4 huolimatta en erottanut toisistaan monia historioita<\/i> ja historiaa tiedon lajina. Ajatteluni muuttumisen seuraava vaihe alkoi 1980- ja 1990-lukujen taitteesta ja kolmannen, t\u00e4h\u00e4n kirjoitukseen p\u00e4\u00e4ttyneen jakson on t\u00e4ytynyt alkaa viime vuosikymmenen j\u00e4lkipuoliskolla.<\/p>\n

Oxfordissa syksyll\u00e4 1991 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni esitelm\u00e4ss\u00e4 sanouduin kahteen seikkaan viittaamalla irti siit\u00e4 ajatusmallista, jossa yksik\u00f6ss\u00e4 olevalla historialla on \u201dkulkunsa\u201d. Toinen perusteluni oli teoreettinen: tutkimusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ei edellytt\u00e4nyt historiaa koskevia metafyysisi\u00e4 oletuksia. Kest\u00e4m\u00e4t\u00f6n oli ennen muuta ajatus historian omasta liikkeest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kirjoituksen kannalta merkitt\u00e4v\u00e4mpi perustelu oli kuitenkin ty\u00f6v\u00e4enliikkeess\u00e4 toimimisen tuottama kokemus.<\/p>\n

Molempien silloisten ty\u00f6v\u00e4enpuolueiden politiikkaa kuvasi ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dhistoria on meid\u00e4n puolellamme\u201d, vaikka ne antoivatkin asialle eri sis\u00e4lt\u00f6n. Omia historioitaan rakentaneiden ty\u00f6l\u00e4isten n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4m\u00e4 ajattelutapa oli valmiiden tulkintojen tyrkytt\u00e4mist\u00e4, poliittista kasvatusta ja holhoamista. Jouduin my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 historia oli tiedon lajin ohella my\u00f6s vallank\u00e4yt\u00f6n v\u00e4line.<\/p>\n

Seuraava askel eteenp\u00e4in oli oivallus siit\u00e4, ett\u00e4 tutkimusty\u00f6h\u00f6n sis\u00e4ltyv\u00e4n vallank\u00e4yt\u00f6n vaaran tunnistaminen on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 my\u00f6s historiantutkijalle. Making History<\/i> \u2013kirjani oli tuottanut n\u00e4kemyksen siit\u00e4, ett\u00e4 historiantutkijan velvollisuutena on tukea akateemisen maailman ulkopuolella tapahtuvaa historioiden rakentamista. T\u00e4m\u00e4n konsultoinnin vaatimasta varovaisuudesta minua muistutti englantinen kollega Ian Gwinn.<\/p>\n

Gwinn korosti, ett\u00e4 ammattilainen tulee helposti alistaneeksi menneen merkitt\u00e4vyyttt\u00e4 koskevat ihmisten ajatukset ja oivallukset akateemisen tutkimuksen pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6ille. Historioiden rakentamisen mieli on kyll\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 tarkastelun kohteena olevia ihmisi\u00e4 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n heid\u00e4n \u201domilla ehdollaan\u201d, mutta t\u00e4m\u00e4 ei edellyt\u00e4 samojen vaatimusten t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4, mit\u00e4 vaaditaaan ammattitutkijalta. P\u00e4invastoin: V\u00e4in\u00f6 Linnan Pohjant\u00e4hti-trilogia on vakuuttava todiste siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s kaunokirjallinen teos voi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 menneen merkitt\u00e4vyyden nykyisyydess\u00e4.<\/p>\n

Toisaalta V\u00e4in\u00f6 Linnaan johtanut ajatuskulku nosti uudella tavalla esiin kysymyksen historiantutkijan yhteiskunnallisen teht\u00e4v\u00e4n rajoista.\u00a0 <\/span>Monien historioiden<\/i> ja tiedon lajin erottelun tarpeellisuuden ja hy\u00f6dyllisyyden oivalsin kyll\u00e4 vasta t\u00e4t\u00e4 kirjoitusta laatiessani, mutta samalla joudin kysym\u00e4\u00e4n, miten pitk\u00e4lle on ment\u00e4v\u00e4 monien historioiden<\/i> erittelyss\u00e4. Miten tulisi ajatella menneeseen liittyv\u00e4\u00e4 runoa tai musiikkiesityst\u00e4?<\/p>\n

Historia ja vallank\u00e4ytt\u00f6<\/h3>\n

Juuri historian ja vallank\u00e4yt\u00f6n suhteesta puhuin Ville Laamasen karonkassa, jossa monien muiden tavoin erittelin Turun poliittisen historian historiaa. Totesin, ett\u00e4 oppiaineen 40-vuotishistoriikista oli j\u00e4\u00e4nyt pois merkitt\u00e4v\u00e4 vaihe, joka liittyi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n termeill\u00e4ni ilmaistuna itsen\u00e4iseen, puolueiden holhouksesta vapaaseen kansalaistoimintaan. Esittelyn olisi pit\u00e4nyt tapahtua minun kirjaseen laatimassani artikkelissa.<\/p>\n

Tuon vuonna 2005 valmistuneen kirjoitukseni n\u00e4k\u00f6kulmana oli markkinalogiikan nousu yliopistolaitoksen kehitt\u00e4misen k\u00e4ytevoimaksi. Samalla artikkeli oli my\u00f6s katsaus 12 vuotta kest\u00e4neeseen professorikauteeni, joka oli alkanut vuonna 1992. Esitellyksi tulivat niin laitoksen hallinnon muutos, perustutkinto- ja tutkijakoulutuksen uudet suuntaviivat kuin toiminnan laajeneminen muun muassa It\u00e4-Aasian ja eduskuntatutkimuksen alueille.<\/p>\n

Historiikista pois j\u00e4\u00e4nyt hanke toteutettiin yhdess\u00e4 yliopiston t\u00e4ydennyskoulutuskeskuksen kanssa. Sen taustana oli kokemukseni ammattiyhdistysliikkeess\u00e4 toteutetusta projektista, jota olin johtanut vuosina 1979-1986 Paperiliiton p\u00e4\u00e4toimisena historiankirjoittajana. Ajatuksena oli ollut antaa historiaa kirjoitettaessa \u00e4\u00e4ni my\u00f6s liiton j\u00e4senille ja hanke onnistui siin\u00e4 mieless\u00e4 hyvin, ett\u00e4 lopulta kolmatta sataa paperity\u00f6l\u00e4ist\u00e4 paneutui menneeseen tutkivissa opintokerhoissa.<\/p>\n

Projektin keskeinen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s koski muiden kuin alan ammattilaisten suhdetta historiaan. Tutkivat kerhot tuottivat kyll\u00e4 tietoa niiden kahden teoksen tueksi, jotka laadin liiton historiasta, mutta ne p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t itse, mit\u00e4 tutkivat ja mist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kerhojen ty\u00f6t\u00e4 ohjasi toisin sanoen uusi tapa ajatella historiaa: mik\u00e4 (t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa) oli paperity\u00f6l\u00e4isten omassa n\u00e4kemyksess\u00e4 heid\u00e4n omaa historiaansa.<\/p>\n

Turussa puoli vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin aloitetun hankkeen tavoitteena oli edist\u00e4\u00e4 \u201dtavallisten ihmisten\u201d harjoittamaa historian tutkimista ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yliopistotutkijoiden osaamista sen tukena. Mit\u00e4 kaikkea t\u00e4m\u00e4 tarkoitti muun muassa opintoaineistojen ja kurssien j\u00e4rjest\u00e4misen muodossa on oman tutkimuksensa aihe. Laamasen karonkan puheenvuorossani nostin esiin kysymyksen hankkeen lyhytkestoisuuden merkityksest\u00e4.<\/p>\n

Aikalaistulkintani l\u00e4ht\u00f6kohtana oli ollut se n\u00e4kemys, jonka olin 1970-luvulla sis\u00e4ist\u00e4nyt Ty\u00f6v\u00e4en Sivistysliiton aktiivina. Kaksi vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin olin nimitt\u00e4in p\u00e4\u00e4tynyt k\u00e4sitykseen, ettei Suomessa en\u00e4\u00e4 ollut tilaa perinteiselle sivistysty\u00f6lle. Sivistysj\u00e4rjest\u00f6jen, ty\u00f6v\u00e4en- ja kanslaisopistojen sek\u00e4 t\u00e4ydennyskoulutuskeskusten teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli keskitty\u00e4 ammatillisten p\u00e4tevyyksien kehitt\u00e4miseen. T\u00e4m\u00e4 yhdeks\u00e4nkymment\u00e4lukulainen n\u00e4k\u00f6kulma on mielest\u00e4ni 2010-luvulla riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n

Yhteiskunta tutkimusprosessissa<\/h3>\n

T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n maailmassa avaa puolueiden holhouksesta vapaa kansalaistoiminta mielest\u00e4ni sivistysty\u00f6t\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman\u00a0 <\/span>tuohon lyhytkestoiseksi j\u00e4\u00e4neeseen\u00a0 <\/span>hankkeeseen. N\u00e4kemykseni muutos muistuttaa ensinn\u00e4kin siit\u00e4, ett\u00e4 historiat rakennetaan aina nykyisyydess\u00e4 ja ett\u00e4 niiden tuottamisessa on kysymys \u201dmenneisyyden n\u00e4kemisest\u00e4 nykyisyyden \u2026 kysymysten valossa\u201d, kuten E.H. Carr asian ilmaisee.<\/p>\n

N\u00e4kemykseni muutos havainnollistaa my\u00f6s Carrin ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dhistorioitsijan p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 ei ole kertoa asioita vaan suorittaa arvostuksia\u201d. Arvottamisen v\u00e4line taas on sen asiayhteyden valitseminen, jossa tutkimuskohdetta tarkastellaan. N\u00e4iden valintojen eli eri n\u00e4k\u00f6kulmien merkitt\u00e4vyydest\u00e4 k\u00e4yty keskustelu on edell\u00e4 jo esittelem\u00e4ni historian politiikan sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4k\u00f6kulman eli tarkastelun kontekstin valinta ratkaisee sen, mihin tutkimuskohteen monista puolista historian rakentaja kiinnitt\u00e4\u00e4 huomionsa. Turun poliittisen historian historiikista poisj\u00e4\u00e4neen hankkeen kohdalla on t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen kannalta merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sen lyhytik\u00e4isyys. Jos n\u00e4k\u00f6kulmani olisi ollut pedagoginen, olisin joutunut erittelem\u00e4\u00e4n hankkeen kursseja ja opintoaineistoja.<\/p>\n

Juuri mainitsemani kaksi n\u00e4k\u00f6kulmaa tuottavat kaksi erilaista kuvausta tutkimuskohteesta, joita on punnittava niiden \u201domilla ehdoilla\u201d eli kummankin omasta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Yhteinen arvioinnin kriteeri on kysymys siit\u00e4, tekeek\u00f6 kuvaus oikeutta tutkimuskohteelle. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on ensin ratkaistava n\u00e4k\u00f6kulman oikeutus eli voidaanko valitut kysymykset esitt\u00e4\u00e4 kohteesta. Sitten on varmistettava, ettei kuvaus tee, muun kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 pidetyn tiedon valossa, v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 kohteelle..<\/p>\n

N\u00e4kulman valinnan tuottama historioiden sidonnaisuus rakentamisensa tilanteeseen osoittaa toisellakin tavoin, ettei menneen esityksi\u00e4 ole mielek\u00e4st\u00e4 ajatella \u201dtotuuksina\u201d jostain ilmi\u00f6st\u00e4. Noiden esitysten eli tulkintojen l\u00e4ht\u00f6kohta muttuu koko ajan ja siksi historioiden rakentaminen on koskaan p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n prosessi. Toisaalta suunnitellun ty\u00f6n sijoittaminen tuohon yhteiskunnalliseen prosessiin on hedelm\u00e4llinen tutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohta.<\/p>\n

Edell\u00e4 esittelem\u00e4ni oman n\u00e4k\u00f6kulman muuttuminen nosti esiin kysymyksen suomalaisen demokratian rappeutumisen etenemist\u00e4. Tuo prosessi oli 1990-luvulla vasta sill\u00e4 tavoin alullaan, ett\u00e4 itsen\u00e4isen kansalaistoiminnan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden nostaminen esiin olisi saattanut jopa olla ennenaikaista. Mutta voidaanko n\u00e4in sanoa viel\u00e4 seuraavan vuosikymmenen puoliv\u00e4lin tilanteesta, on vastauksen arvoinen kysymys. Omien tuolloisten (onneksi lukuisten) kirjoitusten erittely veisi vastaamista eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Asian toinen puoli on, ett\u00e4 tutkijan on j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti valvottava osallistumistaan historian politiikkaan. Vuoden 1972 Historian tutkimusprosessi<\/i> \u2013kirjassa korostin, ett\u00e4 tiedon lajina historia edellytt\u00e4\u00e4 tutkijalta \u201darviota yhteiskunnan tilasta ja omasta asemastaan siin\u00e4\u201d. Nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin ilmestyneess\u00e4 Making History<\/i> \u2013teoksessa t\u00e4m\u00e4 ajatus on t\u00e4smentynyt vaatimukseksi tunnistaa oma paikka \u201dhistorian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessissa\u201d.<\/p>\n

Omat ja yhteiset historiat<\/h3>\n

Demokratian elvytt\u00e4miseksi tarvittavaan kansalaistoimintaan saadaan hy\u00f6dyllinen n\u00e4k\u00f6kulma siit\u00e4 tilanteesta, jossa suomalaiset puolueet syntyiv\u00e4t runsas sata vuotta sitten. Noiden puolueiden perustana olivat sellaiset kokemukset, joille oli ominaista tulol\u00e4hteen ja el\u00e4m\u00e4ntavan riippuvuus toisistaan. T\u00e4llaisen, s\u00e4\u00e4dynmukaisen tai eri leireiss\u00e4 el\u00e4misen ja toimimisen rippeetkin katosivat Suomesta 1980-luvulla.<\/p>\n

Nyky-Suomessa ei ole sellaisia toisistaan selke\u00e4sti erottuvia suuria yhteiskuntaryhmi\u00e4, joihin kansalainen voisi samastua.\u00a0 <\/span>Muita rajoituksia kuin raha ei en\u00e4\u00e4 ole el\u00e4misen ja toimimisen muotojen valinnalle eli k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevat ansiot ovat ottaneet sen paikan, mik\u00e4 tulol\u00e4hteen luonteella oli p\u00e4\u00e4osan 1900-lukua. Julkisuus, jossa siis ei en\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 eroa tiedonv\u00e4lityksen, propagandan ja kulutuksen ohjaamisen v\u00e4lill\u00e4, pyrkii my\u00f6s saamaan kansalaiset uskomaan yhteiskunnan yksil\u00f6llistymiseen.<\/p>\n

Yksil\u00f6llinen el\u00e4m\u00e4ntapa on ihanne, vaikka kaikilla on oltava oikeus pit\u00e4\u00e4 el\u00e4misen puitteet naapurin tasolla. Kulutuksella on keskeinen sija t\u00e4ss\u00e4 ajatusmallissa ja yhteiskunnallisen oikeutuksen sille antaa kotimaisen kysynn\u00e4n t\u00e4rkeys talouskasvun kannalta. El\u00e4m\u00e4nmeno on tyystin toisenlaista kuin1980-luvulla, jolloin keskusteltiin kulutuspakosta moraalisin \u00e4\u00e4nenpainoin. Kansalaisia ohjataan, sanomatta asiaa julki, sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n yksil\u00f6llinen kilpailukykyns\u00e4 on koko maan kannalta (\u201dmeille\u201d) yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 asia kuin kansakunnan kansainv\u00e4linen kilpailukyky.<\/p>\n

Vaikka \u201dkeskiluokkaa\u201d tai \u201dty\u00f6v\u00e4ke\u00e4\u201d ei siis en\u00e4\u00e4 ole 1900-luvun alkupuolen merkityksess\u00e4, ja vaikka ne eiv\u00e4t palaa, n\u00e4it\u00e4 ilmaisuja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n edelleen. Puhe on siis ennen muuta nostalgiaa, mutta se ilment\u00e4\u00e4 toisaalta my\u00f6s kaipuuta sellaisiin olosuhteisiin, joissa yhdess\u00e4 toimiminen ja vaikuttaminen oli luonnollinen asia. Juuri t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4ntapaa tarvitaan demokratian p\u00e4ivitt\u00e4miseen ja siihen antaa viitteit\u00e4 historioiden rakentamisen logiikka.<\/p>\n

Omien kokemusten j\u00e4rjest\u00e4minen ja arvioiminen on yksi historioiden tuottamisen monista l\u00e4ht\u00f6kohdista. Se on sek\u00e4 tapa saada tietoa ja j\u00e4sen\u00e4\u00e4 omia elinolosuhteita ett\u00e4 niiden kohentamiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4vien ajausten l\u00e4ht\u00f6kohta. T\u00e4m\u00e4n logiikan noudattamista voinee pit\u00e4\u00e4 useimpia ihmisi\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 piirteen\u00e4; toisaalta oma historia lienee useimmille vain ylimalkainen kokonaisuus ja vain harvat ovat esitt\u00e4neet sen edes itselleen.<\/p>\n

Vaikka jokaisen ihmisen oma historia on ainutkertainen, h\u00e4nen kokemuksensa eiv\u00e4t ole ainutkertaisia ja juuri t\u00e4lle pohjalle ihmiset ovat rakentaneet yhteisi\u00e4 historioita. T\u00e4llaiset menneen esitykset v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t tietoa, jota sek\u00e4 yhteis\u00f6 ett\u00e4 sen yksitt\u00e4iset j\u00e4senet tarvitsevat pyrkiess\u00e4\u00e4n hallitsemaan elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. Toisaalta: vaikka n\u00e4m\u00e4 yhteiset historiat on tuotettu kollektiivisesti, niit\u00e4 ei useinkaan ole rakennettu tietoisesti.<\/p>\n

Yhteisiin kokemuksiin perustuvat menneen esitykset on my\u00f6s omaksuttu intuitiivisesti, sill\u00e4 niit\u00e4 ei ole useimmiten esitetty kokonaisuuksina ja harvoin edes joiltain osin.\u00a0 <\/span>Argumenttini on, ett\u00e4 yhteisten historioiden kehitt\u00e4minen intuitiivisista n\u00e4kemyksist\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti erittelyksi tiedoksi auttaa historian perusluonteen vuoksi demokratian elvytt\u00e4misess\u00e4. Historioitahan tuotetaan siksi, ett\u00e4 mennytt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n nykytilanteen kannalta merkitt\u00e4vin\u00e4.<\/p>\n

Kun yhteis\u00f6 k\u00e4y keskustelua siit\u00e4, mitk\u00e4 asiat kuuluvat sen yhteiseen historiaan ja mist\u00e4 syyst\u00e4, se itse asiassa debatoi edess\u00e4 olevasta toiminnastaan ja sen tavoitteista. N\u00e4in ajatellen yhteisten historioiden tietoinen rakentaminen on itsen\u00e4isen, puolueista riippumattoman kansalaistoiminnen valmistelua. T\u00e4llainen politiikka nousee \u201dalhaalta p\u00e4in\u201d, perustuu l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti yhteis\u00f6n j\u00e4senten omiin, yhteisiin kokemuksiin.<\/p>\n

Yhteisten historioiden tietoisesta rakentamisesta syntyv\u00e4n politiikan tavoitteet nousevat ihmisten omista kokemuksista, mille nykypolitiikassa ei ole tilaa. Yksil\u00f6llisen ja kansallisen kilpailukyvyn ensisijaisuutta korostavan ajattelutavan perustanahan on n\u00e4kemys, jonka mukaan aineellistet arvot hallitsevat ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sen vastakohtana on ajatus, ett\u00e4 ihmiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t itse millainen el\u00e4m\u00e4 on el\u00e4misen arvoista.<\/p>\n

Hallinnoksi kutistuvassa politiikassa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tehdyt ratkaisut ainoilta mahdollisilta, koska niiden perustuminen valintoihin kiellet\u00e4\u00e4n. Poliitikot korostavatkin mielell\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t arvot tai teoriat ole heid\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtanaan, ideologioista puhumattakaan. He vain tekev\u00e4t puolueettomasti sen, mit\u00e4 kylm\u00e4t tosiasiat vaativat. El\u00e4misen puitteiden parantamiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t tavoitteet ovat haihattelua eik\u00e4 sellaisiin sit\u00e4 paitsi ole varaa.<\/p>\n

Yhteisten historioiden tietoisesta rakentamisesta nouseva kansalaistoiminta siihen sis\u00e4ltyvine tavoitteineen tuo esiin yhden demokratian perustavista ominaisuuksista eli yhteiskunnalle ominaisten erilaisuuksien tunnustamisen. Kun n\u00e4m\u00e4 erilaisuudet otetaan julkisen vallan toimenpiteiden perustaksi, politiikka on palautettu politiikkaan. Mutta samalla joudutaan my\u00f6s arvioimaan uudelleen poliittisen j\u00e4rjestelm\u00e4n perusteet. Ennen muuta on kysytt\u00e4v\u00e4, mik\u00e4 on puolueiden asema \u201dalhaalta nousevassa\u201d politiikassa.<\/p>\n

1 \u201dA Participatory Historical Culture\u201d, teoksessa Roy Rosenzweig & David Thelen, The Presence of the Past. Popular Uses of History in American Life.<\/i> Columbia University Press 1998, 190.<\/p>\n

2 London: Fourth Estate 2012.<\/p>\n

3 <\/sup>T\u00e4ss\u00e4 perusteellisemmin ks. kirjoitukseni Politiikan kielt\u00e4misen politiikka. Teoksessa HeikkiTaimio (toim.) Kurssin muutos: Kest\u00e4v\u00e4\u00e4n kasvuun ja hyvinvointiin<\/i>, Ty\u00f6v\u00e4en Sivistysliitto 2009. Tuorein analyysini on Der Zustand der Demokratie im heutigen Finnland. Teoksessa M. Menger (toim.) Finnland im Blick. Historische und zeitgeschichtliche Studien. Festschrift f\u00fcr D\u00f6rte Putensen<\/i>, ???, 2014.<\/p>\n

4 T\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n ks. <\/b>Hanna Kuusela & Matti Yl\u00f6nen: Konsulttidemokratia<\/i>, Helsinki: Gaudeamus 2012.<\/p>\n

5 Jorma Kalela: Kansalaiset, poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4 ja yhteiskuntamoraali, Tiedepolitikka 2\/90<\/i>. Ks my\u00f6s kirjoittamani luku \u201dPerinteisen politiikan loppu\u201d teoksessa V.Pernaa ja M.K.Niemi (toim.): Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia<\/i>, Edita, Helsinki 2005.<\/p>\n

Lainaukset Kansalaisforumin p\u00e4\u00e4sihteeri Aaro Harjun kirjoituksesta Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 29.4.2014.<\/p>\n

Historian politiikka on nelj\u00e4nnen luvun teemana kirjassani Making History. The Historian and Uses of the Past<\/i> (Basingstoke: Palgrave Macmillan, 2012), chapter 4.<\/p>\n

Paradigmaattinen muutos on Making History<\/i> \u2013kirjani ensimm\u00e4isen luvun teema.<\/p>\n

Kalela 2012, 63-64. Oxfordissa, 25. History Workshop \u2013konferenssissa pit\u00e4m\u00e4ni, julkaisemattoman esitelm\u00e4n otsikkona oli History-writing, power and the end of the traditional left.<\/p>\n

Historiantutkijasta konsulttina ks. kirjoitukseni History-Making: The Historian as a Consultant, Public History Review<\/i>, Vol 20 (2013). Gwinnin varoitus sis\u00e4ltyi h\u00e4nen s-postiviestiins\u00e4 allekirjoittaneelle 9.12.2012; ks. my\u00f6s h\u00e4nen kommenttinsa kirjoitukseeni What is History For?, History Workshop Online<\/i>, 9 November 2011. T\u00e4ss\u00e4 ks. my\u00f6s Kalle Pihlainen \u2026<\/p>\n

Auli Kultanen \u2013 Leino , Vesa Saarikoski, Timo Soikkanen ja Marja-Liisa Torvikoski (toim.): L\u00e4hihistoria teht\u00e4v\u00e4n\u00e4, 40 vuotta poliittisen historian tutkimusta, opetusta ja hallintoa Turun yliopistossa<\/i>, Poliittisen historian raportteja 7, 2005.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 ks. kirjoitukseni\u00a0 <\/span>Ihmiset kirjoittavat oman historiansa. Paperiliiton historihanke. Tiede & Edistys<\/i> 3\/1983 sek\u00e4 Minnesforskning, oral history och historier\u00f6relsen, Sociologisk Forskning<\/i> 3-4\/1984.\u00a0<\/i><\/p>\n

Paperiliiton historiahankkeesta ks. Jorma Kalela: N\u00e4k\u00f6kulmia tulevaisuuteen. Paperiliiton historia 1944-1986<\/i>. Paperiliitto 1986, 11-21 sek\u00e4 Jorma Kalela Making History: The Historian and Uses of the Past. Teoksessa Hilda Kean and Paul Martin (toim.) The Public History Reader. <\/i>Routledge, 2013, 104-128.<\/p>\n

.Edvard Hallet Carr: Mit\u00e4 historia on<\/i>,: Otava, 1961, 22.<\/p>\n

Ibidem.<\/p>\n

Erityisen hedelm\u00e4llinen kirjoitukseni on \u201dNollakuusi ja vasemmiston poliittiset arvot\u201d. Teoksessa Inkeri Ahvenisto ja Kirsi M\u00e4ki (toim.): Kansalaisvaikuttaminen ajassa. N\u00e4k\u00f6kulmia suomalaiseen kansalaisvaikuttamiseen suurlakosta 2000-luvulle<\/i>. V\u00e4ki Voimakas 19, Ty\u00f6v\u00e4en historian japerinteen tutkimuksen seura 2006, 271-299.<\/p>\n

Jorma Kalela: Historian tutkimusprosessi, metodinen opas oman ajan historiaa tutkiville<\/i>, Helsinki: Gaudeamus 1972, 11.<\/p>\n

Yhteisist\u00e4 historioista ks. Kalela 2012, 74-81. Olen my\u00f6s pit\u00e4nyt t\u00e4st\u00e4 teemasta kolme esitelm\u00e4\u00e4 Helsingin yliopistossa, joista ensimm\u00e4inen oli Shared histories as an example of the black hole between disciplines, or how to approach people\u2019s experience of history. Agora for Interdisciplinary Debate<\/i>, 10.12.2012.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Demokratian kehityst\u00e4 on ohjannut l\u00e4ntisiss\u00e4 teollisuusmaissa kaksi periaatetta: mielivaltaisen vallank\u00e4yt\u00f6n est\u00e4minen ja yht\u00e4l\u00e4isten vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen kaikille kansalaisille. Jorma Kalela arvioi Suomen poliittista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ja osoittaa, ett\u00e4 n\u00e4iden vaatimusten t\u00e4ytt\u00e4minen ei riit\u00e4 21.\u00a0 vuosisadalla julkisen vallan demokraattisuuden varmistamiseen. Historiantutkijoiden uusi tapa ajatella menneen merkityksi\u00e4 puolestaan avaa hedelm\u00e4llisen n\u00e4k\u00f6kulman kansanvallan k\u00e4sitteen p\u00e4ivitt\u00e4miseen. Kalelan l\u00e4ht\u00f6kohtana on Ville Laamasen\u00a0 … Lue lis\u00e4\u00e4…<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[23,24],"tags":[],"class_list":["post-93","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historiasta","category-jokapaivainen-historia"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=93"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":96,"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93\/revisions\/96"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=93"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=93"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/design.laikanet.com\/jorkal\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=93"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}