Kaikkia kehittyneitä teollisuusmaita yhdistävä haaste on vaihtoehdon löytämiseen nykyisen kaltaiselle, aikansa eläneelle edustukselliselle demokratialle. Korjauksen tarvetta perustelee esimerkiksi suomalaisen politiikan jakautuminen kahtia.
Yhtäällä on puolueiden toteuttama valtiollinen päätöksenteko ja toisaalla kansalaisten toiminta oman elinympäristönsä kohentamiseksi. Kun nämä kaksi tapahtuvat toisistaan riippumattomina, julkisen vallan käyttö ei ole demokraattisia. Nykyinen poliittinen järjestelmä vain varmistaa valtiovallalle tärkeän jatkuvuuden. Vaihtoehto edellyttää kahta asiaa.
Vallankäyttöä varten on ensinnäkin kehitettävä uusi järjestelmä, jossa ei ole nykyisiä epäkohtia. Julkinen päätöksenteko ei saa alistua talouden vallanpitäjien eduille ja epäpoliittiseksi naamioidulle talouden asiantuntemukselle.
Uudenlainen demokratia vaatii myös, että kansalaiset kysyvät itseltään kahta asiaa.”Onko minun mukisemattava sopeuduttava niihin päätöksiin, jotka tehdään Suomen rajojen ulkopuolella?” ”Vaikutanko minä todella suomalaisten päätöksentekijöiden ratkaisuihin?”.
Politiikan tehtävä on varmistaa kansalaisille sellainen hyvä elämä, jota he itse haluavat . Talouskasvu ja kansainvälinen kilpailukyky ovat vain välineitä, joilla päämäärään pyritään. Hyvä elämä edellyttää muutoksia nykyisiin olosuhteisiin ja oman historian rakentaminen on tapa kehittää muutostavoitteita.
THE CHALLENGE
All developed industrial countries face the necessity of finding an alternative to the present, outdated representative democracy. The division of Finnish politics into two parts illuminates this argument.
Political parties take care of public decision-making while citizens seek to remedy faults in their own surroundings. As long as these two fields of activity remain independent of each other the present political system doesn’t stand for democracy, it secures just the smooth functioning of state institutions. An alternative calls for two matters
The new system for the use of public power has to be free from the crucial defects in the present one. Public decision-making is today subordinated to the interests of those with economic power and dominated by unaccountable, supposedly apolitical experts.
Constructing a new democracy is only possible if citizens ask themselves two questions. ‘Am I doomed to adjust to decisions made outside Finnish borders without demur?’ ‘Do I really influence decisions made in the parliament, for instance?’
The idea of politics is to guarantee what in the citizens’ view is good life for them. Economic growth and international competitiveness are just means to this end. History-making is a method of finding out what is missing from the present conditions and of devising respective demands to make the world better.